Johanna

Erään vanhan talon ullakolta löytyi alku vuodesta niputtain kenttäpostia. Saajana oli isäni täti Impi. Talon nykyiset omistajat selvittivät, että Impi oli ollut karjakkona talossa ja lopulta kirjeet löysivät isälleni.

Olen näitä kirjeitä lueskellut ja nyt Itsenäisyyspäivänä halusin jakaa niistä muutamia teidän kanssa. Suurin osa kirjeistä on sukulaisiltani ja niitä lukiesssa on saanut itkeä ja nauraa.

Kirjeet sijouttuvat jatkosodan aikaan, kun Suomi soti Neuvostoliittoa vastaan.

Tässä katkelmia kirjeistä ja viimeinen kokonaisuudessaan.

Syväri 21.3.42

Mitähän tästä sotahommasta oikein lopulta tulee. Sitä minä olen usein ajatellut. Ja mitähän sitä vielä syödään ennen uutista. Täällä kävi eilen eräs majuri tarkastelemassa näitä etulinjan karsuja ja me valitimme sitä leivän puutetta, kun se kyseli kaikkea, niin hän sanoi että ei sitä voi mitään, ei ole mistä antaa. Siellä siviilissä kuuluu olevan kanssa huonoa jauhon saanti. Jotka on käyny lomalla niin ne on puhuneet ettei siellä saa enää paljon mitään jonka täytyy kaupasta ostaa. Mutta asiasta toiseen. Tänne ei kuulu entistä kummempia. Tässä yhtenä yönä vähän tapeltiin ryssän kanssa. Se meinasi vallata meidän pesäkettä mutta takasin sen oli käännyttävä. Minä satuin olla sillon vartiossa kun se höykkäsi. Konekivääri ei toiminut, olen nimittäin ampujana siinä. Se meinas vähän pistää vihaksi kun ryssiä oli mustanaan jäällä eikä voinu ampua muulla kun kiväärillä. Ei se toisiaankaan ole ihmisten työtä se tappelu touhu. Surkeasti ryssäkin aina parkaisi sillon kun siihen sattu, mutta ampua täytyi henkensä edestä.

Täällä jossakin 19/T 42

Terveiseni täältä kaukaa sinne Laukaaseen. Suuri kiitos siitä paketista jonka sain ja vähän aikaa sitten kirjoitin Airalle kyllä kai hän sanoi terveisiä. Älkää laittako tänne mitään kylä me täällä koitetaan tulla toimeen minä olen kyllä saanut paljon paketteja. Kevät se vaan tekee vauhdilla tuloaan, millainenhan sitten lie. Kyllä se oliskin hauska kun saatais rauha tähän rakkaaseen maahan. Onnemme taival on vielä pilvien peitossa milloin se varjo päältämme häviää se on meille tietämätön, toivomme kaukainen että taistelumme kunnialla päättyy ja saadaan kestävä rauha ettei jää muuta kun muistot näistä raskaista päivistä jota nyt elämme.

Jossakin 7/6, 42

Tuntematon Ystävä!

Nyt ajattelin saapua luoksenne tällä kirjeellä. Ja samalla lähetän parhaat terveiseni teille tämän mukana. Minä luulen että voitte vähän ihmetellä tätä kirjettä sillä tämä saapuu teille aivan yllätyksenä. Vaan luulen että kyllä kai käsitätte asijan aikeen. Sillä onhan näin sota aikana voinut ja sattua teillekkin että saatte kirjeen tuntemattomalta sotilaalta. Niin kuin tääkin kirje ja eikös se olekin mukavaa että saa aina uusija ystäviä? Anteeksi. Saanen kysyä että eikös teitäkin nuori sydän viellä kaipaa jotakin hurmurija? Eihän tietysti auta koko elämäänsä surra vaikka se Rakkain on poissa. Sillä eihän nuori ihminen tiedä jos vaikka sattuu uusi heila. Vaan mitä tie siihen arvelette?? Minä nyt kirjotan siinä toivossa että jos olette kirjeen vaihto toverija vailla niin minusta kyllä saisitte yhten. Tai jos olette totellista ystävää vailla niin sekin sopii minun puolesta. Sillä olen vapaa poikamies. Nythän on aivan heti kesän kaunein aika. Juohtuu mieleen kaikki menneet ja etessä olevat asiat. Vaan eihän niitä kaikkija sydämmensä tunteita voi oikeen jokaiselle ilmi tuota ennen kuin löytäisi sen elämän sulostuttajan. Eikös olekkin asia sillä lailla?? Nyt kun te luette tämän kirjeen voitte ajatella että kuka pitää olla se ihminen joka tähän nämä sanat on laatinut. Minä pyytän että vastaisitte tähän kirjeeseen vaikka vain huumorin kannalta jos ette muuten. Jään otottamaan. Hauskaa kesää ja kuulemiin. Arvi.

Tässä vielä Ukrainan Talent voittajan taidetta. Kuulemani mukaan tarina kertoo Ukrainan sodasta vuodelta 1945 ja tunnelmaltaan video sopii tähän aiheeseen.